Long time no seeeeeeeeeee

Kevät ja kesä on mennyt. Kesä meni ilman treeniä, koska treenis on ollut kiinni.
Mutta! asiat ovat muuttumassa parempaan päin aivan lähiaikoina, nimittäin uusi treenis vallilassa odottaa meitä.

Myös miehistö on vaihtunut tässä, Jussi ja Joakim poistui ja tilalle tuli saksofonisti Suvi ja kitaristi Joonas.

Pitkästä aikaa olo on toiveikas, tästä saattaa taas jotain tulla. Jos tämä porukka nyt pysyy, ettei tarvitse taas etsiä uusia tilalle.

Herra Marshall

Maanantaina joukkoon luovi uusi henkilö Joakim, josta maininta on aikaisemmassa jutussa.

Enivei, hän pääsi messiin suht luontevasti ja sai jonkunlaisen otteen meiningistä.

Toivottakaamme siis Joakim tervetulleeksi poppooseen, joka koostuu kuudesta hengestä nyt + Juhasta joka on suomen valtion epämukavista säännöistä johtuen estynyt soittamaan maanantaisin seurassamme.

Normikaava rikkoutui, Kaisa oli naamioitunut iltakoulun hämärimpään kulmaan lehden kanssa, joten feidasimme hänet kylmästi ja suuntasimme Kallion Hoviin tietämättä Kaisan olemassaolosta. Kyseissä paikassa alkoi juuri saavuttuamme huippujännittävä tietovisa päivän ja viikon kuumottavimmista uutisista ja juoruista.

Ilmeisesti meidän pöytäseurueemme, joka koostui Joelista, Joakimista ja allekirjoittaneesta ei seuraa alma median tuotoksia. Ainakaan kovin tarkasti. Olimme kuitenkin sitä mieltä että Sauli Niinistö on seuraava presidentti ja Ilkka Kanerva pääministeri. Ehdottomasti.

Iken ja Salen saumaton yhteistyö toisi varmasti Suomelle uusia sfäärejä.

Jouduimme veivaamaan vajaalla miehityksellä, koska molemmat puhaltajat ovat poissa. Jopa syntsaplääni kariutui virtajohdon puutteen vuoksi. Jopa yksi semiok nauhotus syntyi, vaikkakin bassokuviot meni ajoittain hyvin pätkivästi johtuen sormien ennalta arvaamattomasta kramppaamisesta. Se tuo pikantin lisäjännitteen koko touhuun, kun koskaan ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi kaulalla.

Lisäyksenä vielä, joukkoon saapui uusi kapistus, Herra Marshall, deep loudness.

- Henkka the surrealistic gonzo-journalist 'n stuff 'n shit 'n things

Lällätilää lauantai

Sävel + espanjalais vereä omaava KIMI + sen outo naisolento + joel + eki + pokeri + ilmaset bisset + epäilyttävä kermalikööri pölysestä lasista + pölykapseli frisbee sörkän rantatiellä puol3 aamulla + kohtaaminen semisti seis olevan tytön kanssa bussipysäkillä pölykapseli frisbeen seassa + jäätävä bussimatka + hyvä humala +

doa turnee puol5 aamulla + tailmouth-urpoilu = ihan vitun jees.

- tärinäkrapula = edelleen ihan vitun jees.

-henkka the surrealistic gonzo-journalist

hohdokasta kyllä vain

Näinhän se meni juu. Ja lisättäköön vielä, että pakkohan meidän oli testata myös hurmaavan maalaisen karaoke-vermeet ja lauleskella vähän liian kovaan ääneen niin, että naapuritkin varmasti nauttivat kovasti! Ja niin.. muutama Kiira Korpikin jäi suosiolla keittiön puolelle metelin kuullessaan.
Toivonpa vaan, ettei pojat ala katua uunituoreen laulajan valintaa kuullessaan mun vetävän jotain liian nopeaa ysäripoppiä tosi tunteella.
Jännityksellä odotamme uuden kitaristin saapumista maanantaina. Ollaan kilttejä hänelle!

-Kaisa-

Hohdokas kasaantuminen

Peeeerjantai iltana olentojen oli määrä kohdata kallion hovissa, pienimuotoisen kokoontumisen merkeissä. Neljä seitsemästä kohtasi kyseisessä lokaatiossa.

2 jäi pois enemmän tai vähemmän pätevistä syistä ja 1 jätti tulematta jostain, edelleen tuntemattomasta syystä.

Tästä piittaamatta nelikko kokoontui, joi ja nauroi. Kunnes keskeisimmät asiat oli saatu eläinaiheisen tietovisan ohessa puhuttua halki.

Lasketaanko ötökät lihaksi vai onko ne vain proteiinimössöä?

Syökö mangustit lihaa?

Mitä virtahevot syö?

Tai sarvikuonot?

Kehittyikö kilpikonnalle evoluution aikana ensin

a) vatsakilpi b) kylkikilvet vai c) selkäkilpi?

Ilmeisesti oululaiset lätkäpelaajat ovat hyvn narsistisia, kun naisten "ooh aah" huudot ei riitä, he hakeutuvat homobaareihin etsimään samat huudot karskeiden palomiesten suusta.

Tämän meille jakoi valloittava maalaispoika Juha.

Mutta!

Asiaan, koeajolle maanantaina astuu uusi skeban skulaaja Joakim.

Lyhyen kuvauksen jälkeen mieleen tuli blondi, nistin näköinen

starcraftpelaaja.

Keskustelua herätti myös tuleva todennäköinen treenikämppäkato, vaihtoehto ideoita on jo 3 jotta ihmisten korvien rapsuttaminen onnistuu jatkossakin. Kaikki näistä tosin vaatii omat vermeet,

jotka meillä, yleisestä yllätyksestä huolimatta on.

Paitsi bassovahvistin koska allekirjoittanut on köyhä.

Mainittakoon vielä että maanantain sessioista ei ole kirjoitettu,

eikä varmasti kirjoiteta koska se episodi saa jäädä unholaan.

Asiaan kuitenkin kuului angstausta, kitaran kaatamista ja jälleen kerran vahvistimen tappoa.

Ja funk fiilistelyä.

-Henkka the surrealistic gonzo-journalist

Räpläämisen ristiretki

Usean viikon piinaavan tauon ja tuskailun jälkeen, SPEIS palasi apajille Kallion kujille.

Iltakoulusta vauhtia hakien, tottakai. Matkaan liittyi kaksi uutta vempulaa, tai yksi, toinen on jo vanha juippi kesältä. Mutta tämä uusi, tuore laulajamme Kaisa luovi avaruusapinoiden seuraan ja aloitti täten matkansa.

Alkuilta Iltakoulussa oli tavallista oudompi, syntyi saksalaisten salakerho ja outo verkostoituminen Erkkiin.

Kyseinen kaveri saapui Club Mosaiikista, sattumalta törmäsi meihin omassa pikku olohuoneessamme. Tiedusteli vallan kysyvällä ilmeellä, millaista musiikkia soitamme ja onko myspace sivuja. Edellä mainittuja ei tietenkään ole, tai ne on hyvin hyvin vaiheessa. Mosaiikki Erkki kuitenkin vaihtoi yhteistietoja kanssamme ja kertoi joviaalisti mosaiikin rahapolitiikasta, artisti EI maksa.

Ei niillä rahoilla mersua osteta, ei edes sitä raikun vanhaa, mutta kaljarahat sitäkin paremmin. Tarjous oli suorastaan kutkuttavan houkuttava, 200e keikkapalkkaa, messevät ruokatarjoilut ja myös juomatarjoilu. Itse basistin roolissa olisin tyytynyt pelkkään juomatarjoiluunkin.

Mutta eteenpäin, iltakoulusta poistuttaessa tunnelma oli varsin hilpeä, kuten asiaan kuuluu. Luistelu pitkin vaasankatua ja sitä saatanallisen jyrkkää alamäkeä aleksiskiven kadulle sujui ilman sen suurempia urpoiluja. Jopa super plastisessa luolassamme Harjussa asiat tuntui sujuvan, ovi oli epälukittuna ja sisällä valot. Luolassamme kuitenkin lymyili öriseviä teinejä, ja ne pikku perkeleet veti yliaikaa seisten keskellä luolaa ja kirkuen jotain, josta vain tosipitkätukkahevari ymmärtäisi ensimmäiset korinat. Lähes ulkomaanvahvistus Jussi urheasti paukkasi sisälle ja pyysi oululaisittain ystävällisesti hevareita poistumaan.

Heidän poistuttua pääsimme aloittamaan ekskursiomme toisen taipaleen, räpeltämisen ristiretken. Uunituore laulaja veti mainiosti improvisaatiolla ja lähes huutamalla johtuen antiikkisen PA-laitteiston loistavasta saundista. Kesä-juippi, Juhaksi itseään kutsuva kornetinsoittaja päristeli tiukasti Jussin perässä. Tämä kahden jannun apinaorkesteri viihdytti muita tanssimalla nurkassa muka tahdissa. Setti sai uudet ulottuvuudet, ehkä jopa hyvän ulottuvuuden, kiitos laulajan ja kornettijuhan. Huonona puolena mukana hilluu 2 lähes ulkomaalaistavahvistusta, vai onko se hyvä juttu? tydydydydydymmm.

SPEIS kuittaa, muttei kumarra.

-Henkka

Matkan alku

Glub..glub..glub.. heeey chaaarliee, we're diving in the deep ocean blue! ooh nooooeee, school of fuuuguu fiiish! FUUUUUGUUUUUUUU!

Nnnoin. Super plastisen ekskursioryhmän matka alkoi maanantaina 2.2.2009, tuona kylmänä pakkaspäivänä, suorinta tietä iltakoulun lämpimään syleilyyn ja epämääräisiin aktiviteetteihin pöydässä olleen reiän kanssa, Ulisevan Undulaatin toimesta.

Reilusti yli puolen tuopin jälkeen lähes ulkomaalainen vahvistuksemme Hilpeä Hauki saapui paikalle ja esitti heti tiukan arvoituksen, jonka hän oli keksinyt yksinäisyyden pimeinä ja syvinä hetkinä jossakin pohjois-haagan syövereissä, ja se menee näin;

"Kaksi miestä istui baarissa, toinen miehistä kertoi, että kuoleman porteilla näkee usein tunnelin jonka päässä on valkoista valoa. Toinen mies hermostui tästä mielikuvasta kovin paljon ja vaahtosi että herra puhuu paskaa ja ettei se voi olla mitenkään mahdollista! Kumpi miehistä on oikeassa?"

Tämän täysin irrationaalisen ja typerän arvoituksen saattelemana siirryimme plastiseen luolaamme. Asiat etenivät kuten tavallista, päin persettä. Jäätävää säätöä vahvistimen ynnä muiden vermeiden kanssa.

Kunnes viimein kaikki oli suurinpiirtein nippanappa kunnossa, oli aika aloittaa Super Plastinen Ekskursio ihmismielen syövereihin, joka sujui kokonaisuudessaan vallan joviaalisti. Ainakin siihen saakka kunnes rakas punkgrungerokkaritaiteilijakirjoittaja-marko päätti hurmoksessaan hellästi läpsäyttää ränsistynyttä kitaravahvistinta. Vahvistin ei ikinä selvinnyt siitä läpsäytyksestä ja soitto loppui kuin seinään.

Tästä pettyneenä ja ehkä jopa helpottuneena jouduimme lopettamaan ekskursion kesken. Joka väistämättä, kuten aina, johti siihen että vaelsimme takaisin Iltakoulun lämpimään ja jo lähes kotoisaan syleilyyn. Siellä tutussa ja turvallisessa nurkkapöydässä, tupakkaa tuprutellen käytiin läpi edellisiä juuri tapahtuneita tapahtumia ja kaikkea muuta olennaista. Kuten televisioiden toimintaperiaatetta ja lähes äärettömiä levyjä (elektronien näkökulmasta katsottuna). Heräsi kysymys että onko kukaan vaivautunut kysymään elektroneilta heidän mielipidettä muka äärettömiin levyihin. Ilmeisesti ei ole, joten patistimme Jussin hoitamaan sen homman.

Kiitos ja anteeksi. SPEIS palaa asiaan.

-Henkka