Matkan alku

Glub..glub..glub.. heeey chaaarliee, we're diving in the deep ocean blue! ooh nooooeee, school of fuuuguu fiiish! FUUUUUGUUUUUUUU!

Nnnoin. Super plastisen ekskursioryhmän matka alkoi maanantaina 2.2.2009, tuona kylmänä pakkaspäivänä, suorinta tietä iltakoulun lämpimään syleilyyn ja epämääräisiin aktiviteetteihin pöydässä olleen reiän kanssa, Ulisevan Undulaatin toimesta.

Reilusti yli puolen tuopin jälkeen lähes ulkomaalainen vahvistuksemme Hilpeä Hauki saapui paikalle ja esitti heti tiukan arvoituksen, jonka hän oli keksinyt yksinäisyyden pimeinä ja syvinä hetkinä jossakin pohjois-haagan syövereissä, ja se menee näin;

"Kaksi miestä istui baarissa, toinen miehistä kertoi, että kuoleman porteilla näkee usein tunnelin jonka päässä on valkoista valoa. Toinen mies hermostui tästä mielikuvasta kovin paljon ja vaahtosi että herra puhuu paskaa ja ettei se voi olla mitenkään mahdollista! Kumpi miehistä on oikeassa?"

Tämän täysin irrationaalisen ja typerän arvoituksen saattelemana siirryimme plastiseen luolaamme. Asiat etenivät kuten tavallista, päin persettä. Jäätävää säätöä vahvistimen ynnä muiden vermeiden kanssa.

Kunnes viimein kaikki oli suurinpiirtein nippanappa kunnossa, oli aika aloittaa Super Plastinen Ekskursio ihmismielen syövereihin, joka sujui kokonaisuudessaan vallan joviaalisti. Ainakin siihen saakka kunnes rakas punkgrungerokkaritaiteilijakirjoittaja-marko päätti hurmoksessaan hellästi läpsäyttää ränsistynyttä kitaravahvistinta. Vahvistin ei ikinä selvinnyt siitä läpsäytyksestä ja soitto loppui kuin seinään.

Tästä pettyneenä ja ehkä jopa helpottuneena jouduimme lopettamaan ekskursion kesken. Joka väistämättä, kuten aina, johti siihen että vaelsimme takaisin Iltakoulun lämpimään ja jo lähes kotoisaan syleilyyn. Siellä tutussa ja turvallisessa nurkkapöydässä, tupakkaa tuprutellen käytiin läpi edellisiä juuri tapahtuneita tapahtumia ja kaikkea muuta olennaista. Kuten televisioiden toimintaperiaatetta ja lähes äärettömiä levyjä (elektronien näkökulmasta katsottuna). Heräsi kysymys että onko kukaan vaivautunut kysymään elektroneilta heidän mielipidettä muka äärettömiin levyihin. Ilmeisesti ei ole, joten patistimme Jussin hoitamaan sen homman.

Kiitos ja anteeksi. SPEIS palaa asiaan.

-Henkka